“Olet sydämellisesti tervetullut vaikka…” OSA 5
Matka Minuksi –dokumenttielokuvan ohjaaja Mina Laamo ja PAD-projektin kokemusasiantuntija Vilma Maanpää nuorten identiteetin ja mielen herkimpienkin kysymysten äärellä.
Haastattelija ja teksti: Vilma Maanpää, PAD-projekti, kokemusasiantuntija
Kuvat: Matka Minuksi eloluvasta, Mina Laamo & Vilma Maanpää
OSA 5
Linkit neljään edelliseen osaan:
Miten tavoitit elokuvasi henkilöt?
“Seurasin kaikkien heidän blogeja jonkin aikaa, ennen kuin rohkaistuin ottamaan heihin yhteyttä. Useasti minulta myös kysytään, miten he puhuivat minulle niin avoimesti. Luulen, että kyse on ollut siitä, että olin vilpittömästi kiinnostunut heistä. En koskaan esittänyt, että tietäisin paremmin tai että minulla olisi vastauksia näihin kysymyksiin. En koskaan esiinny ‘ohjaajana’ tai ‘elokuvantekijänä’. Pyrin aina olemaan rehellisesti oma itseni. Ihmisillä on uskomattomia tarinoita ja he ovat loputtoman kiinnostavia. Joku myös sanoi minulle, että ‘diagnoosi ei koskaan puhu, ihminen puhuu’. Uskon, että siinä on pala totuutta. Jos haluaa kohdata ihmisen, kannattaa lähestyä häntä ihmisenä.”
Onko vielä jotain, mitä haluisit sanoa haastattelun loppuun?
“Toivoisin, että nuorten ihmisten kohdalla mietittäisiin tarkemmin, onko pitkistä sairaslomista enemmän haittaa kuin hyötyä. Toivoisin myös, että nuorille olisi tarjolla myös nykyistä enemmän matalankynnyksen mielenterveys- ja terveyspalveluita, jotka olisivat helposti lähestyttäviä. Avun hakeminen ei ole helppoa kaikille, ja on ensisijaisen tärkeää millaisen vastaanoton silloin saa: tuleeko nähdyksi ja kuulluksi ihmisenä vai diagnoosina. Mutta painottaisin myös kaikkien meidän velvollisuutta nähdä ja välittää siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Joskus jo pelkästään se, että sattuu kysymään oikeaan aikaan ja vilpittömästi ‘mitä kuuluu’ tai ‘miltä tuntuu’, voi muuttaa vääjäämättömästi asioiden kulkua, parempaan. Kannattaa kysyä kuin jättää kysymättä, jos huomaa, ettei kaikki ehkä ole oikealla tolalla.”
Jokaisella meistä on identiteetti, mielenterveys ja myös omat traumamme, eikä niihin liittyviin kysymyksiin ole yksinkertaisia ja helppoja vastauksia. Siihen mihin voimme vaikuttaa koko ajan tässä ja nytkin ja jolla on valtavan paljon merkitystä, on se, miten kohtaamme muut ja tietysti myös itsemme. Elokuvassa Elli tiivistää hienosti tämän ajatuksen yhteen terapeutiltaan lainaamaansa lauseeseen. Samalla Elli muistuttaa niin itseään kuin minuakin ja ehkä myös sinua arvoisa artikkelini lukija siitä, että ‘olet sydämellisesti tervetullut vaikka vituttaa!’ Tällä ajatuksella haluan rohkaista itseänikin silloin, kun jokin tilanne elämässä jälleen nostattaa vaikeimpia tunteita esiin ja noiden tunteiden hyväksyminen tuntuu haastavalta.
Ohjaaja Mina Laamon haastattelu ja käymämme keskustelut saivat maailman näyttämään omissa silmissänikin jälleen astetta armollisemmalta paikalta. Tällaisia Minan kaltaisia inhimillisyydessään lumoavia tekijöitä aikamme kaipaa! Näiden asioiden eteen haluan ja aion myös minä koko sydämestäni tehdä töitä jatkossakin. Siksi olen mukana PAD-projektissa.
Minalta myös opin, että raadollisuuskin on äärettömän kaunista, tärkeä osa elämää! Sekä sain tärkeän muistutuksen siitä, että kaiken kehityksen ja kehittämisen keskellä, niin minä kuin sinäkin, olemme riittäviä. Juuri nyt ja juuri näin. Eikä mitenkään toisin päin.
Lisätietoa elokuvasta: http://www.matkaminuksi.fi
Lisätietoa PAD-projektista: https://www.facebook.com/PADprojekti