• Frontpage
  • Bloggers
  • Archive
  • About
Inside

Havaintoja elokuvan leikkaamisesta, OSA1. Kirjottanut Kauko Lindfors

27.08.2021 Projects, Research

Elokuvaleikkaajien keskuudessa on aina keskusteltu siitä, vaikuttaako kuvauspaikalla oleminen itse leikkaamiseen. Tätä minäkin olen pohtinut.

Olin äänittäjänä Aleksi Mäkelän elokuvassa ”Häjyt”. Sitä kuvattiin kesällä 1998. Olin kentällä puolet elokuvan kuvauksista ja toisen puolen tuosta työstä hoiti Pekka Karjalainen.

Minulle tuosta projektista teki poikkeuksellisen se, että minä myös leikkasin elokuvan. Olin siis ollut kuvauspaikalla ja kokenut kuvaustilanteen tunnelmat ja tunteet.

Huomasin elokuvaa leikatessani, että jostain syystä niiden kohtausten leikkaaminen, joissa oli ollut itse paikalla, oli vaikeampaa. Tunsin kuvauspaikat ja minusta tuntui usein, että en voinut leikata kohtauksia ”väärin”. Mieleni oli kiinni kuvauspaikan oikeassa arkkitehtuurissa.

Olin myös paikalla Kauhavalla, kun ”Häjyt”-elokuvan kalleinta kohtausta tehtiin. Elokuvassa on kohtaus, jossa auto ajaa sillalta jokeen ja yksi päähenkilöistä hukkuu, koska on käsiraudoilla kiinni autossa. Tuon kohtauksen jälkeen käsikirjoituksessa oli kohtaus, jossa nosturi nostaa auton vedestä.

Tuo kohtaus oli monimutkainen ja vaikea. Paikalla oli myös pohjoismaiden suurin kraana, jolla kamera oli. Kameran piti tuolla kraanalla nousta joen pinnasta ylös sillalle, jossa käytiin pitkähkö dialogi.

Ajoitukset olivat vaikeita ja tuota kohtausta tehtiin pitkälle valoisaan kesäyöhön. Ja lopulta kaikki saatiin toimimaan hyvin ja oikein.

Leikatessamme elokuvaa koimme Aleksi Mäkelän kanssa, että elokuvassa oli monta loppua. Noista lopuista ensimmäinen oli tuo edellä kuvaamani siltakohtaus. Eräänä päivänä istuessamme leikkaamossa Aleksi sanoi: ”Ota pois tuo siltakohtaus.”

Tuo ratkaisu oli ilmeinen, mutta minä en sitä oivaltanut. Minun mielessäni olivat kaikki ne vaikeudet, joita kuvaustilanteessa oli ollut. Mutta Aleksin ratkaisu oli rohkea ja aivan oikea ja se paransi elokuvaa merkittävästi.

Toisen merkittävän kokemuksen sain, kun leikkasin Matti Ijäksen elokuvaa ”Haaveiden kehä”. Olimme leikanneet elokuvan melkein kokonaan, mutta palasimme yhä uudelleen kohtaukseen, joka tapahtui valokuvausliikkeessä.

Kokeilimme kaikkea tuossa kohtauksessa. Dialogin järjestystä muutettiin, vastakuvia vaihdettiin, mutta Matti ei ollut tyytyväinen. Kunnes eräänä päivänä Matti sanoi olevansa tyytymätön lavastukseen. Hän oli halunnut, että liikkeessä olisi ollut paljon kameroita. Näin ei ollut.

Tuon sanottuaan Matti päätti, että palaamme kohtauksen ensimmäiseen leikkausversioon.

Monenlaisia kohtaamisia olen kokenut leikatessani elokuvia monien ohjaajien kanssa. Muutama on jäänyt mieleeni vahvasti. Eräs ohjaaja halusi välttämättä kertoa jokaisen kuvan kohdalla, miten vaikeaa niiden tekeminen oli ollut. Eräs toinen ohjaaja ei ollut tullut lainkaan toimeen dokumenttielokuvan päähenkilön kanssa. Minä en ehkä olisi halunnut tietää noista hankaluuksista – pelkäsin, että ne värittävät myös minun tapaani katsoa noita materiaaleja.

Nuo – ja muutkin kokemukset elokuvan leikkaamisesta saivat minut pohtimaan, miten ilmiötä: miten kuvia katsotaan voisi tutkia tieteellisesti.

Aika pian löysin silmien liikkeitä tutkivan tieteenalan. Aloin tutkia eye tracking-menetelmiä ja laitteita. Tuollaisilla laitteilla pystyttiin havaitsemaan, mitä katsoja todellisuudessa katsoo.

En tässä kirjoituksessa mene syvällisemmin tämän tieteenalan teoriaan, koska se on varsin monimutkainen, mutta avaan sitä hieman.

Meidän silmämme liikkuvat jatkuvasti, vaikka emme sitä itse huomaa. Liikkeet ovat erittäin nopeita ja nähdessämme jotain, jota emme ymmärrä tai jotain, jonka koemme oudoksi, silmämme liikkuvat tavallaan hakkaavasti. Ja tuon ilmiön huomaavat silmän liikkeitä tutkivat laitteet.

Ajatukseni oli antaa elokuvan ohjaajan katsoa videokuvaa kohtauksen kuvista ja tutkia, mitä tuo ohjaaja oikeasti katsoo. Mutta silloin 2000-luvun alussa noilla laitteilla ei pystynyt tutkimaan liikkuvaa kuvaa – vain tekstiä ja still-kuvia.

Asia unohtui pitkäksi aikaa, kunnes se pulpahti mieleeni uudelleen, kun sain tietää, että koulussamme Arcadassa oli Tobii-merkkinen silmän liikkeitä tutkiva laitteisto. Ja nyt sain tietää, että sillä pystyi myös tutkimaan liikkuvaa kuvaa.

Laadin tutkimussuunnitelman. Koulussamme tultaisiin tekemään lyhytelokuvia. Valitsin näistä sattumanvaraisesti yhden – yhden, jonka tiesin olevan kunnianhimoinen projekti. Kysyin elokuvan ohjaajalta, haluaisiko hän olla mukana tässä tutkimuksessani. Se kävi hänelle.


(kuvassa elokuvan ”Anonyma Kärleksarbetare” ohjaaja Sofie Häkkinen)

Pyysin ohjaajaa valitsemaan kaksi kohtausta, joiden hän arveli olevan hankalia toteuttaa. Sovimme, että olen paikalla – kärpäsenä katossa seuraamassa kuvauksia.

Olin paikalla, kun noita edellä mainittuja kohtauksia tehtiin. Yritin seurata ohjaajan kommunikointia kuvaajan ja näyttelijöiden kanssa ja tein muistiinpanoja ruutuvihkoon. Merkitsin vihkoon myös tilanteet, jotka olivat työläitä hoitaa.

Materiaalimäärä oli suuri, joten jouduin valitsemaan vain toisen niistä kahdesta kohtauksista, joissa olin ollut paikalla. Valitsin sen vaikeamman.


(elokuvan ”Anonyma kärleksarbetare” kohtausta 16 kuvataan)

Kuvausten jälkeen sain ohjaajan katsomaan tuon vaikeamman kohtauksen kuvia eye tracker-laitteella. Tavoitteeni oli saada ohjaaja paikalle ennen elokuvan leikkauksen aloitusta, mutta se ei onnistunut. Kohtasin ongelmia kuvatun materiaalin siirrossa eye trackerille. Sen käyttämät tiedostomuodot olivat jotain aivan muuta kuin elokuva-alalla käytetyt tiedostomuodot ja siksi en saanut ohjaajaa paikalle aivan tuoreena.

Ohjaaja siis oli jo nähnyt osan kuvatusta materiaalista, kun hän tuli katsomaan kuvia Tobii-eye trackerilla.

Siirsin eye trackerin tulokset videona kovalevylle sellaisessa muodossa, että niitä pystyi leikkaukseen tarkoitetulla ohjelmalla – Avidilla tutkimaan.

(kuvakaappaus Tobii-eye trackerin analyysistä – värilliset alueet ovat katseen kohteita)

Ajatukseni oli rekrytoida joku, jolla ei ollut mitään elokuva-alan koulutusta tai kokemusta katsomaan nuo samat kuvat ja verrata sitä, miten ohjaaja katsoo materiaalia ja miten joku toinen katsoo tuota samaa materiaalia.

Sitten tuli korona. Enkä ole vielä päässyt tekemään tuota tutkimuksen toista osaa.

Mutta kun sen teen, tulen kirjoittamaan toisen osan tätä blogia ja tulen myös tekemään hankkeesta lyhyen dokumenttivideon.

Yksi havainto minulla jo on. Erään kuvan kohdalla kuvauksissa kuvan harjoituksen aikana puomimikrofoni kävi kuvassa. Tuon kuvan kohdalla ohjaaja katsoi eye trackerin mukaan kuvan yläreunaa – sitä kohtaa, jossa mikrofoni oli käynyt kuvassa.

Kultur och media / Culture and Media / Kulttuuri ja media

This blog is now on arcada.fi I en virvelvind av förändringar och ett hav av möjligheter utforskar och ger skribenter till bloggen Kultur och medier mening åt vårt dynamiska område. Läs om de senaste trenderna, händelserna och akademiska argumenten som formar och omformar vår värld på ett sätt som uppmuntrar oss att reflektera och debattera över vad som har hänt och vad som ännu inte har hänt. In a whirlwind of change, and a sea of possibilities, contributors to the Culture and Media blog explore and make meaning of our dynamic field. Read about the latest trends, events and academic arguments that are shaping and reshaping our world in ways that encourage us to reflect and debate on what has past and what has yet to come.

E-mail: kmblogg_redaktion@arcada.fi

Contact details

More by the same author

  • 09.01.2023 Corona, never forget
  • 21.12.2022 Exploring value co-creation and brand loyalty in online communities in China.
  • 08.12.2022 Humanisation of Media on Social Media
  • 02.12.2022 Podcasting and Finnish higher education
  • 22.11.2022 Visual Communication and Digital Media: Exploring the Science behind Visual Communication, and the Effects of Visual Media
More posts by Kultur och media / Culture and Media / Kulttuuri ja media

AuthorKultur och media / Culture and Media / Kulttuuri ja media

Meet our bloggers

International Student Ambassadors

  • 24.01.2023
    Arcada – A Sustainable Study Choice in Helsinki, Finland
  • 04.01.2023
    Nursing studies at Arcada: safe and culture-friendly with high-quality teaching
  • 03.01.2023
    Not All Who Wander Are Lost

Arcada 25

  • 08.02.2023
    Unga studenter – vi behöver tänka i entreprenöriella banor!
  • 05.12.2022
    Lösningarna finns i samarbetet mellan människan och AI
  • 07.11.2022
    Om att stå stadigt när det blåser som mest

Arcada Research News

  • 15.03.2023
    Key factors for successful collaboration identified in the SMARTNET project
  • 10.03.2023
    Student blog: European Convention on Human Rights and the Protection of Private Life, Freedom of Expression and Access to Information in a Digital Age
  • 15.06.2022
    News from Arcada’s Laboratory for Trustworthy AI

The NURED Project

  • 28.02.2020
    Ending the NURED Project: final products, and final thoughts.
  • 30.09.2019
    The NURED Final Seminar – WELCOME!
  • 13.06.2019
    The NURED Roadtrip – Discussions about developing nursing curriculas across the Baltic Region

Ergoterapi

  • 02.02.2023
    Ergoterapi-interventioner för ledgångsreumatism och De Quervains syndrom
  • 02.02.2023
    CRPS – Vad är det och hur kan ergoterapeuter jobba med smärtpatienter?
  • 31.05.2022
    Ergoterapi ur ett föräldraperspektiv, föräldraskap ur ett ergoterapiperspektiv

Energy and Material Technology labs

  • 17.05.2022
    DIGIMANU2 – Digital utveckling av Arcadas ingenjörsutrymmen
  • 18.02.2021
    DIGIMANU – Digitala laboratoriemiljöer
  • 17.07.2020
    Our new research project ‘’ALL-IN for Plastics Recycling’’ at its start phase

Cookies Availability statement

© 2023 Yrkeshögskolan Arcada