Urheiluvammat suomalaisessa kilpacheerleadingissä

Heidi Telkamo, liikunnanohjaaja (AMK), heidi.telkamo@gmail.com
Jyrki Kettunen, terveystieteiden dosentti, vanhempi tutkija, Yrkeshögskolan Arcada, jyrki.kettunen@arcada.fi
Katri Ruutu, liikuntatieteiden maisteri, liikuntatieteiden lehtori, Yrkeshögskolan Arcada, katri.ruutu@arcada.fi

Cheerleading on kasvattanut suosiotaan kilpaurheilulajina ja samalla lajiin liittyvien vammojen määrä on noussut (Shields ym., 2009). Lajissa sattuu sekä akuutteja vammoja että rasitusvammoja (esim. Currie ym., 2016; Bagnulo, 2012; Heikkilä, 2011), vaikka tutkimuksissa näitä ei aina erotella toisistaan. Akuutilla urheiluvammalla on useimmiten selkeä syy ja vamma syntyy yhtäkkiä jonkin toiminnan seurauksena (Bahr & Mæhlum, 2004, s. 8). Akuutit urheiluvammat ovat yleisiä nopeatempoisissa lajeissa, joihin liittyy kontakti muihin urheilijoihin tai putoamisriski. Rasitusvammoja syntyy erityisesti lajeissa, joissa sama liike toistuu useita kertoja aiheuttaen vamman pitemmän ajan kuluessa (Bahr & Mæhlum, 2004, s. 8). Cheerleading-joukkueessa urheilijan rooli (nostaja eli pohja, nousija, takaspotteri) on yhteydessä kuormittumiseen ja vammaprofiiliin. Vammojen ennaltaehkäisemiseksi on tunnistettava lajikohtaisia riskejä, jotka altistavat urheilijoita lajin tyyppivammoille. Myös määrällisesti riittämätön harjoitustausta tai laadullisesti liian yksipuolinen harjoittelu voivat altistaa rasitusvammoille. Myös lajiharjoittelun ja fyysisten ominaisuuksien harjoittelun välinen tasapaino vaikuttavat vammariskiin. (esim. Walker 2014, s. 21-48; Tiirikainen 2009, s. 91; Parkkari ym., 2001.)

Tässä blogitekstissä käydään kootusti läpi suomalaisten kilpacheerleadereiden yhden vuoden aikana sattuneet lajiin liittyvät urheilijan itseilmoittamat akuutit urheiluvammat sekä rasitusvammat perustuen aiemmin julkaistuun opinnäytetyöhön (Telkamo, 2019). Akuutiksi vammaksi luettiin mikä tahansa äkillisesti tai tapaturmaisesti jonkin liikkeen tai toiminnan seurauksena sattunut fyysinen vamma, joka pitää urheilijan poissa yhdestäkin harjoituksessa tai kilpailusta, tai joka vaatii lääkärin hoitoa. Myös jos harjoitus tai kilpailu on jouduttu keskeyttämään akuutin vamman takia, tämä lasketaan akuutiksi vammaksi, vaikka vamma ei aiheuttaisi pidempää taukoa harjoittelusta. Rasitusvammaksi luettiin vamma, joka ilmestyy asteittain ilman havaittua tapahtumaa tai traumaa. Rasitusvamma aiheuttaa pahenevaa kipua rasituksen aikana tai sen jälkeen ja voi pidemmän ajan jälkeen estää koko urheilusuorituksen tekemisen.

Talvella 2019 tehtyyn verkkokyselyyn vastasi 436 (keski-ikä 21,6 v., naisia 94 %) vähintään 16-vuotiasta kilpacheerleaderia. Kyselyyn vastanneet harjoittelivat keskimäärin 3,3 kertaa viikossa ja käytännössä kaikki harjoittelivat kilpajoukkueessa. Urheiluvammat olivat yleisiä vastaajien keskuudessa; vastaajista kolme-neljäsosaa ilmoitti kokeneensa ainakin yhden akuutin ja yli puolet ilmoitti ainakin yhden rasitusvamman kyselyä edeltävänä vuonna. Mikäli urheilija ilmoitti enemmän kuin yhden akuutin vamman ja/tai rasitusvamman, tarkentavat kysymykset ja alla olevat tulokset kuvaavat osallistujan tässä tutkimuksessa ilmoittamaa vakavimpana pitämäänsä akuuttia ja rasitusvammaa.

Vammat

Urheilijoiden akuutit vammat kohdistuivat erityisesti nilkan, sormien tai pään alueelle sekä polveen ja vastaavasti ranne ja alaselän alue olivat alttiita rasitusvammoille. Eriasteiset nivelsidevammat olivat tyypillisimpiä akuutteja vammoja, minkä lisäksi urheilijat kärsivät luunmurtumista, epämääräisestä kivusta sekä isku- ja ruhjevammoista. Sekä tämän että aiempien tutkimusten perusteella nilkkaa voidaan pitää yhtenä kehon alttiimpana osana akuutille vammalle kilpacheerleadingissä (Taulukko 1).

Ranteen rasitusvammaa oli potenut noin neljäsosa urheilijoista edeltäneen 12 kuukauden aikana ja noin viidesosa oli kärsinyt alaselän rasitusvaivasta (Taulukko 1). Jännetulehdus, hermopinne ja luun rasitusmurtuma olivat tyypillisimpiä tunnistettuja rasitusvammoja. Huomattavaa kuitenkin oli, että monessa tapauksessa rasitusvammaa ei ollut ollenkaan tutkittu.

Vamma ja rooli joukkueessa

Urheilijoiden tässä kyselyssä ilmoittamat vammat heijastelivat heidän rooliaan joukkueessa. Eniten akuutteja vammoja sattui pohjille (56 %), mikä voi osin selittyä roolin suurella edustuksella vastanneiden joukossa. Pohjien akuuteista vammoista viidesosa oli päävammoja, joita muissa rooleissa esiintyi selvästi vähemmän. Raportoiduista polvivammoista noin kaksi kolmasosaa sattui pohjille. Nousijoista jopa kolmasosa oli loukannut nilkkansa edeltäneen 12 kuukauden aikana.

Alaselän rasitusvaivasta olivat kärsineet sekä pohjat, nousijat sekä takaspotterit. Lisäksi pohjat ja takaspotterit raportoivat olkapään rasitusvammoja ja nousijat puolestaan polven rasitusvammoja.

Missä tilanteessa vamma sattui

Suurin osa akuuteista sormivammoista tapahtui stunttien rakentamisen ja purkamisen yhteydessä, jolloin sormet ovat erityisen alttiita virheasennoille. Akuutit polvivammat ovat yleisiä stunttien ja akrobatian yhteydessä, joissa suuret nopeudet sekä kontakti muihin urheilijoihin tai harjoittelualustaan voivat vaikuttaa polvivamman syntymiseen. Akuutti pään alueen vamma syntyy usein stunttien yhteydessä esim. kun nousija laskeutuu virheellisesti suoraan pohjan päälle kiinniottotilanteessa.

Vammasta harjoittelutaukoa

Akuutit vammat aiheuttivat urheilijalle useimmiten tauon harjoittelusta. Tauon pituus oli korkeintaan viikon 34 %:ssa vammoista, mutta hieman alle kolmannes vammoista vaati yli kolmen viikon harjoittelutauon.

Urheilijat ilmoittivat, että noin puolessa tapauksessa rasitusvammoista vamma ei ollut aiheuttanut taukoa tai tauon kesto oli ollut lyhyt – muutamasta päivästä kolmeen viikkoon. Pieni osa rasitusvammoista aiheutti yli kolme viikkoa kestäneen harjoittelutauon. Kuitenkin noin yhdellä urheilijalla kymmenestä joko akuutti vamma tai rasitusvamma aiheutti pitkäaikaisen, vähintään kolmen kuukauden mittaisen harjoittelutauon.

Lopuksi

Cheerleading on fyysisesti monipuolinen laji, jossa vammojen ennaltaehkäisyn kannalta harjoituksellisesti korostuvat suoritustekniikka, riittävä lihasvoima ja liikkuvuus sekä kehon hallinta. Teknisiä elementtejä toistetaan useasti, jolloin ranteiden, alaselän, olkapäiden ja polvien kuormitus kasvaa.  Aiemmat tutkimukset suosittelevat voima-, tasapaino- ja koordinaatioharjoittelua vammojen ehkäisyssä (esim. Leppänen ym., 2014). Pasanen ym. (2008) on kehittänyt salibandyn parissa neuromuskulaarisen järjestelmän aktivointiin tähtäävän lämmittelyn, jolla on voitu ehkäistä alaraajavammoja. Kyseiset harjoitteet ovat sovellettavissa myös kilpacheerleadingiin. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää nilkan, polven ja ranteen harjoitteluun ja lämmittelyyn. Lisäksi on kehitettävä keinoja, joilla voidaan vähentää vammoja, jotka aiheutuvat kontaktista toiseen urheilijaan tai alustaan. Tässä on tärkeää, että uudet liikkeet ja liikesarjat opetellaan perusteellisesti ennen siirtymistä seuraavalle tasolle. Myös nostotekniikan kehittäminen sekä keskivartalon lihaskunnon ja vartalon hallinnan kohentaminen ovat tärkeäitä painopistealueita vammojen ennaltaehkäisemiseksi.

Vaivojen ja vammojen ennaltaehkäisyn ja tehokkaan hoidon kannalta joukkueen urheilijoilla olisi hyvä olla mahdollisuus konsultoida lajin tuntevaa lääkäriä ja fysioterapeuttia. Myös lajivalmentajien ja cheerleadereiden fysiikkavalmentajien olisi hyvä tuntea vammoja ehkäisevää harjoittelua sekä seurata joukkueensa urheilijoiden terveyttä ja tarvittaessa muutettava harjoittelua niin, että se edistää urheilijoiden terveyttä ja suorituskykyä. Harjoittelussa olisi huomioitava ja kehitettävä järjestelmällisesti kunkin urheilijan sekä roolin edellyttämiä ominaisuuksia. Rasitusvammojen osalta myös kokonaiskuormituksen seuranta tukisi vammojen ennaltaehkäisyn toimintakulttuuria lajin sisällä.

 

Lähteet

Bahr, R., & Mæhlum, S., 2004. Förebygga, behandla, rehabilitera idrottsskador: en illustrerad guide, SISU idrottsböcker.

Bagnulo, A., 2012. Cheerleading injuries: A narrative review of the literature. Journal of the Canadian Chiropractic Association, 56, 4, s. 292-298.

Currie, D.W., Fields, S.K., Patterson, M.J., & Comstock, R.D., 2016. Cheerleading Injuries in United States High Schools, Pediatrics, 137, 1.

Eloranta, I., & Tittonen, T., 2006. Akuutti- ja rasitusvammojen reliabiliteetti ja validiteetti urheiluvammakyselyssä. Pro Gradu, Jyväskylän yliopisto.

Heikkilä, H., 2011 Cheerleadingin yleisimmät tapaturmat, niiden ensiapu ja ennaltaehkäisy. Opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu.

Jacobson, B.H., Hubbard, M., Redus, B., Price, S., Palmer, T., Purdie, R., & Altena, T., 2004. An Assessment of High School Cheerleading: Injury Distribution, Frequency, and Associated Factors. Journal of Orthopaedic & Sports Physical Therapy, 34(5), s. 261–265.

Leppänen, M., Aaltonen, S., Parkkari, J., Heinonen, A., & Kujala, U., 2014. Interventions to Prevent Sports Related Injuries: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomised Controlled Trials. Sports Medicine, 44, 4.

Parkkari J., Kujala, U.M., & Kannus, P., 2001. Is it possible to prevent sports injuries? Review of controlled clinical trials and recommendations for future work. Sports Medicine, 31, 14.

Pasanen, K., Parkkari, J., Pasanen, M., Hiilloskorpi, H., Mäkinen, T., Järvinen, M. & Kannus, P., 2008. Neuromuscular training and the risk of leg injuries in female floorball players: cluster randomized controlled study. BMJ, 12, 337, s. 96–99.,

Ristolainen, L., Heinonen, A., Turunen, H., Mannström, H., Waller, B., Kettunen, J.A., & Kujala, U.M. 2012. Type of sport is related to injury profile: a study on cross country skiers, swimmers, long-distance runners and soccer players. A retrospective 12-month study. Scand J Med Sci Sports, 20, 3.

Shields, B.J., Fernandez, S.A., & Smith, G.A., 2009. Epidemiology of Cheerleading Stunt-Related Injuries in the United States. Journal of Athletic Training, 44(6), s. 586–594.

Tiirikainen, K., 2009. Tapaturmat Suomessa. 1. painos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Walker, B., Grönholm, M., Salminen, M., Wegelius, I., Larsson, B., Alanen, A-M., Honkanen, T., & Suomalainen, V., 2014. Urheiluvammat: ennaltaehkäisy, hoito, kuntoutus ja kinesioteippaus. VK-Kustannus.