Tieto liikunnan terveysvaikutuksista on tarkentunut – Yhdysvaltalainen liikuntasuositus on päivitetty

Jyrki Kettunen, terveystieteiden dosentti, TtT, Arcada; jyrki.kettunen@arcada.fi

Yhdysvaltojen terveysministeriön vuosikymmenen takainen liikuntasuositus on päivitetty. Päivitetty suositus [1] on aiempaa versiota kattavampi; se huomioi ihmisen elinkaaren lapsista ikääntyneisiin ja kroonisesti sairaisiin henkilöihin. Suositus myös korostaa, että vähäinenkin liikunta on terveyden kannalta parempi kuin liikkumattomuus.

Aikuisten liikuntasuosituksen pääviesti on päivitetyssä suosituksessa säilynyt ennallaan ja se vastaa myös nykyistä kansallista liikuntasuositusta (Liikunta Käypä hoito –suositus, 2016):

Aikuisen henkilön tulisi harrastaa kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa ainakin 150 minuuttia viikossa tai raskasta liikuntaa ainakin 75 minuuttia viikossa sekä lihasvoimaa ja -kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa. Ikääntyneet tarvitsevat lisäksi nivelten liikkuvuutta ja tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa. 

Luonnollisesti kohtuukuormitteinen ja raskas liikunta on suhteutettava liikkujan senhetkiseen terveyteen ja kuntoon. Kuormittavuuden itsearviointi onnistuu myös ilman teknisiä apuvälineitä:

• Asteikolla 0 (istuminen) – 10 (”kaikki irti”) liikkuja luokittelee kohtuukuormitteisen liikuntansa tasoille 5 – 6 ja vastaavasti raskas liikunta alkaa tasoilta 7 tai 8.

Tieto toistuvan, pitkäaikaisen paikoillaan olon vaikutuksista terveyteen on kuluvan vuosikymmenen aikana tarkentunut. Päivitetyssä suosituksessa kehotetaankin istumaan vähemmän ja liikkumaan enemmän. Lyhytkin hetki fyysistä aktiivisuutta on parempi kuin paikoillaan olo. Suosituksen laatijat ovat myös löytäneet perustelut poistaa vaade, että yhtäjaksoisen liikuntahetken olisi kestettävä vähintään 10 minuuttia. Koska useat työt tehdään istuen, niin pienetkin jaloittelut ovat tärkeitä. Erään suosituksessa referoidun yhteenvetoartikkelin (Ekelund ym., 2016)mukaan istumisen haittoja voidaan kuitenkin vähentää kohtuukuormitteisella tai kuormittavalla (rasittavalla) liikunnalla.

Liikuntasuosituksilla on ollut merkittävä vaikutus liikunnan käyttöön osana sairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Kun on tutkittu liikuntaa hoitona eri sairauksissa, niin liikunta-interventiot ovatkin usein pohjautuneet annostelussaan yleisiin liikuntasuosituksiin (Blair ym., 2004).

Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on edistää terveyttä ja terveyspalveluiden käyttö on yleistä fyysisesti inaktiivisilla. Terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotto onkin mainio mahdollisuus tavoittaa henkilöitä, jotka liikkuvat terveytensä kannalta riittämättömästi. Osana elämäntapojen kartoitusta kannattaa kysyä myös potilaan liikuntatottumuksista ja häntä kannustetaan liikkumaan. Koska liikunnan terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävät ja kohentavat vaikutukset ovat kiistattomat, terveysalan ammattiin opiskelevien on osa opintojaan tutustuttava ajantasaiseen tietoon liikunnan terveysvaikutuksista. Edelleen, työssään terveydenhuollon ammattilaisen on tunnettava paikallinen liikuntapalveluketju, jonka piiriin potilas tarvittaessa ohjataan.  Fysioterapeuteiksi opiskelevien on tulevina terveyttä edistävän liikunnan asiantuntijoina tunnettava sopivan liikunnan muoto ja annostelu sekä liikunnan hyödyt ja mahdolliset haitat. Myös liikunta-alan ammattilaiset tapaavat työssään henkilöitä, joilla sopivan liikunnan annostelu edellyttää erityisosaamista.

Päivitetyssä suosituksessa huomioidaan myös keinot, joilla liikunnan haittoja voidaan vähentää. Suomalaisen liikuntasuosituksen (Liikunta Käypä hoito –suositus, 2016) mukaan

oireettomat voivat aloittaa kevyen tai kohtuukuormitteisen liikunnan ilman edeltävää lääkärintarkastusta. Lääkärin ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten tehtävinä ovat kysyä liikuntatottumuksista ja liikkumisesta (ainakin kysymyksillä “Miten liikut, kuinka usein ja kuinka kauan kerrallaan?”), arvioida liikunnan riittävyys terveyden kannalta, arvioida liikunnan aiheet, vasta-aiheet ja sairauksiin liittyvät liikkumisrajoitteet, sopia yhdessä potilaan kanssa liikkumisen tavoitteet ja kannustaa liikkumaan ja kirjata tiedot potilastietojärjestelmään.

Samaisessa kansallisessa suosituksessa ohjeistetaan myös:

Mikäli henkilöllä on oireita tai mikä tahansa verenkierto- tai hengityselimistön sairaus, diabetes tai jokin muu aktiivisessa vaiheessa oleva pitkäaikaissairaus tai terveysongelma, hänet tulee ohjata lääkärin puoleen ennen kuormittavuudeltaan jokapäiväisiä toimintoja selvästi rasittavamman liikunnan aloittamista. (Liikunta Käypä hoito –suositus, 2016)

Liikunta eri muodoissaan on tehokas ja halpa tapa pitää huolta itsestään. Sitä voidaan myös käyttää osana sairauksien hoitoa ja se ylläpitää ja kohentaa toimintakykyä. Edetäänkin jokainen tosielämän Tarzan ja Jane sopivaan malliin ja vauhtiin, mutta pidetään liaanista kiinni

[1]https://health.gov/paguidelines/second-edition/

________________________________________

Kirjallisuutta

Liikunta. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 6.6.2019). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi.

Ekelund U, Steene-Johannessen J, Brown WJ, Fagerland MW, Owen N, Powell KE, et al. Does physical activity attenuate, or even eliminate, the detrimental association of sitting time with mortality? A harmonised meta-analysis of data from more than 1 million men and women. Lancet. 2016;388(10051):1302-10.

Blair SN, LaMonte MJ, Nichaman MZ. The evolution of physical activity recommendations: how much is enough? The American Journal of Clinical Nutrition. 2004;79(5):913S-20S.